Arvonlisävero: Yritys voutina
Arvonlisävero on varmasti kaikille tuttu käsite, mutta harva tietää, miten arvonlisäverotus oikeasti toimii. Myös arvonlisäveron mukanaan tuoma kirjanpito voi pelottaa. Kannattaa siis ottaa haaste vastaan ja tutustua arvonlisäveroon, vaikka et aluksi olisikaan ALV-velvollinen. Mutta onko arvonlisäverotus oikeasti kamalan vaikeaa?
Arvonlisäverotus ei perusperiaatteeltaan ole mitenkään erityisen monimutkainen vero eikä sen laskeminenkaan ole mitään kvanttifysiikkaa.
Siitä huolimatta kannattaa hankkia kirjanpito-ohjelma, jos olet arvonlisäverovelvollinen. Ohjelma hoitaa ALV-hommat automaattisesti. Se säästää yrittäjältä vaivaa, harmaita hiuksia ja mahdollisesti typeriä virheitä, joiden korjaaminen sitten melkein vastaakin kvanttifysiikkaa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Umsatzsteuer, Mehrwertsteuer ja arvonlisävero
Saksassa arvonlisäverosta käytetään nimityksiä Umsatzsteuer (USt) ja Mehrwertsteuer (MwSt), jotka tarkoittavat molemmat arvonlisäveroa.
Näiden kahden rinnakkaisen nimityksen olemassa ololle löytyy netistä useampia selityksiä. Yksi selitys on, että Umsatzsteuer on saksalainen nimitys arvonlisäverolle ja Mehrwertsteueria käytetään EU-yhteyksissä. Kuitenkin esim. ruokakappojen kuiteissa näkyy lyhenne MwSt eikä USt. Käsitteillä ei ole siis mitään eroa, vaan ne viittaavat samaan verolajiin.
Tavallinen arvonlisäveroprosentti Saksassa on 19 %. Alennettu arvonlisäverokanta on 7 % ja koskee elintarvikkeita, kirjoja ja lehtiä, pääsylippuja sekä eläviä eläimiä.
Arvonlisävero on välillinen vero. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että arvolisäverovelvollinen yrittäjä lisää arvonlisäveron laskuunsa ja asiakas maksaa laskun koko bruttohinnan veroineen.
Arvonlisävero on myös omatoimisesti maksettava vero eli verottaja ei lähetä yrittäjälle erillistä laskelmaa maksettavasta verosta, vaan yrittäjän on itse laskettava veronsa ja suoritettava maksu tiettyyn päivämäärään mennessä.
Tässä blogipostauksessa selitetään lyhyesti, miten arvonlisäverotus toimii yrittäjän kannalta ja minkälaisia ilmoituksia arvonlisävero vaatii. Lisäksi avataan muutamia yksinyrittäjille kiinnostavia käsitteitä. Kun olet lukenut tämän blogipostauksen tiedät seuraavat asiat:
Huomaathan, että tämä blogipostaus ei korvaa ammattimaista neuvontaa eikä viranomaisten määräyksiä. Postaus on tarkoitettu antamaan tietoa peruskäsitteistä ja osviittaa oman yrityksen suunnitteluun ja toimintaan.
Miten arvonlisäverotus toimii?
Arvonlisävero toimii yksinkertaisuudessaan seuraavasti: asiakas tilaa työn, yrittäjä tekee työn ja laskuttaa siitä. Tällöin yrittäjä lisää laskussa palkkioonsa 19 % arvonlisäveroa.
Asiakas maksaa laskun ja yrittäjä tilittää sekä maksaa ALV:in verottajalle. Näin yritykset toimivat vouteina keräten veroja ihmisiltä ja toimittaen verot valtiolle.
Arvonlisäveron vähennysoikeus (Vorsteuerabzug) puolestaan tarkoittaa sitä, että yrittäjä voi vähentää yrityshankinnoistaan maksamansa ALV:in siitä ALV:ista, jonka hän laskuttaa asiakkailtaan. Suomeksi käytetään käsitettä vähennettävä arvonlisävero, joka on saksaksi Vorsteuer, ja se näkyy kirjanpidossa omalla sarakkeellaan.
Käytännössä tämä vähennys tarkoittaa esim. seuraavaa:
Työn hinta on 100 euroa. Tähän yrittäjä lisää ALV 19 %, joka on tässä tapauksessa 19 euroa. Asiakkaalle toimitetun laskun loppusumma on siis 119 euroa. Asiakas maksaa tämän 119 euron laskun.
Saatuaan maksun yrittäjä lompsii kauppaan ostamaan yritystoimintaansa varten työvälineen X. Välineen X nettohinta on 100 euroa ja siihen lisätään 19 % ALV eli 19 euroa. Hankinnan kokonaishinta on siis 119 % euroa.
Tästä välineen X nettohinta 100 euroa on yrityksen vähennettävä kulu. 19 euron suuruinen ALV on sen sijaan vähennettävä ALV, joka kirjataan yrittäjän kirjanpitoon vähennettävänä arvonlisäverona.
Myöhemmin yrittäjä ilmoittaa sen arvonlisäveron, jonka hän laskuttanut asiakkaaltaan, sekä sen arvonlisäveron, joka häneltä on peritty yrityshankinnan yhteydessä. Kuvitellaan, että yrittäjällä ei ole tällä ilmoituskaudella muita tuloja eikä muita kuluja. Koska arvonlisäverojen summa on pyöreä nolla, ei yrittäjän tarvitse maksaa verottajalle senttiäkään ALV:ia.
Muuten – vaikka yrittäjällä ei olisi jonain ilmoituskautena mitään tuloja tai yrityskuluja eikä siten myöskään ilmoitettavaa ja maksettavaa ALV:ia, on yrittäjän silti tehtävä ALV-ilmoitus määräaikaan mennessä.
Pihvinä arvonlisäverovelvollisuudessa on siis se, että hankintojen arvonlisävero keventää yrittäjän arvonlisäverotaakkaa, koska hän voi vähentää hankintojensa ALV:it asiakkailta veloittamistaan ALV:eista. Näin hän voi hyödyntää yritystoiminnassaan arvonlisäveron vähennysoikeutta.
Aina silloin tällöin tapaa yrittäjiä, jotka valittavat siitä, miten paljon he joutuvat tilittämään arvonlisäveroa verottajalle ikään kuin he menettäisivät tuloja maksaessaan ALV:ia. Yrittäjän kannattaakin aina muistaa, että asiakkailta veloitettu arvonlisäero ei ole koskaan yrittäjän tuloa. ALV ei ole siis koskaan yrittäjän omaa rahaa, vaan ALV vain kulkee yrityksen liikevaihdon kautta valtion kanssaan.
Arvonlisväro veloitetaan asiakkaalta ja tilitetään valtiolle. Arvonlisävero ei ole yrittäjän omaa tuloa.
Miten arvonlisävero ilmoitetaan?
ALV-ilmoitukset tehdään ja maksetaan ilmoituskautta (Meldezeitraum) seuraavan kuukauden 10. päivään mennessä. Ilmoituskaudella tarkoitetaan käytännössä joko kuukautta tai neljännesvuotta.
Tämä tarkoittaa, että jos yrittäjä tekee ALV-ilmoitukset neljännesvuosittain ja haluaa ilmoittaa vaikkapa vuoden ensimmäisen neljänneksen ALV:it, hän tekee ilmoituksen ja maksaa maksettavan arvonlisäveron 10.4. mennessä.
Lisäksi yrittäjä voi hyödyntää pysyvästi pidennettyä ilmoitusaikaa (Dauerfristverlängerung), jolloin hän tilittää ja maksaa ALV:insa vasta ilmoituskauden jälkeistä kuukautta seuraavana kuukautena.
Yksinkertaisemmin sanottuna hänellä on siis ilmoitetuskauden lopusta laskien noin 6 viikkoa aikaa ilmoittaa ja maksaa ALV kuukauden 10. päivään mennessä. Esimerkkitapauksessa ensimmäisen vuosineljänneksen ALV:it ilmoitettaisiin ja maksettaisiin siis vasta 10.5.
Pidennetty aika antaa hiukan lisäaikaa reagoida vaikkapa tilanteessa, jossa yrittäjällä on syystä tai toisesta väliaikaisia likviditeettiongelmia. Itselleni ei ole tästä pidennyksestä ollut varsinaisesti mitään hyötyä, mutta halusin ottaa sen käyttöön jo ihan periaatteestakin.
Dauerfristverlängerungin käyttöönotosta ilmoitetaan verotoimistolle ja maksetaan yhden kuukauden arvonlisävero etukäteen. Itse lähetin verotoimistoon vapaamuotoisen ilmoituksen asiasta ja maksoin omatoimisesti kuukauden ALV:in verottajan tilille.
Lisäksi Saksassa on tehtävä kerran vuodessa arvonlisäveron vuosi-ilmoitus eli Umsatzsteuerjahreserklärung. Käytännössä tämä ilmoitus generoidaan automaattisesti EÜR:ia (Einnahmenüberschussrechnung) eli tuloslaskelmaa tehtäessä ja toimitetaan sähköisesti verottajalle EÜR:in ja tuloveroilmoituksen yhteydessä. Normaalisti tämän ilmoituksen lopputulos on plus miinus nolla eikä se vaadi sen kummempia toimenpiteitä.
Mitä ovat Soll- ja Ist-Steuerung?
Soll-Steuerung (laskuperusteinen verotus) tarkoittaa sitä, että arvonlisäveron ilmoitus- ja maksuvelvollisuuskausi alkaa siitä päivämäärästä, jona yrittäjä kirjoittaa laskun eli laskutuspäivämäärästä. Jos laskun päiväys on 30.03., on ALV tilitettävä ja maksettava 10.4. Jos laskun maksuaika on kuitenkin vähintään 14 päivää, on eräpäivä aikaisintaan 14.4. Tämä tarkoittaa sitä, että ALV on maksettava ennen kuin asiakas on maksanut laskunsa.
Ist-Steuerung (maksuperusteinen verotus) tarkoittaa, että arvonlisäveron ilmoitus- ja maksuvelvollisuuskausi alkaa vasta siitä päivämäärästä, jona asiakas todella maksaa laskunsa eli raha on tullut tilille. Jos laskun päiväys on 30.03., ja asiakas vatuloi laskun laskun kanssa ja maksaa sen 5.5., alkaa yrittäjän ilmoituskausi vasta toukokuussa.
Jos yrittäjä tässä tapauksessa tilittää ja maksaa ALV:insa kuukausittain (eikä ole ottanut käyttöön pidennettyä ilmoitusaikaa), on ALV tästä laskusta hoidettava 10.6. Jos hän tilittää ja maksaa ALV:insa neljännesvuosittain, on laskun ALV tilitettävä vasta 10.7.
Käytännössä yksinyrittäjät soveltavat maksuperusteista verotusta (Ist-Steuerung). Tämä on ehdottomasti suositeltavaa, sillä näin yrittäjän ei tarvitse maksaa ALV:ia verottajalle ennen kuin asiakas maksaa laskunsa.
Raja maksuperusteiselle verotukselle on 600 000 euron liikevaihto tai 60 000 euron voitto, jonka ylittyessä yritys siirtyy soveltamaan laskuperusteista verotusta.
Tämä kaikki kuulostaa varmasti ensin todella monimutkaiselta, mutta itse asiassa se ei ole sitä, vaan arvonlisäverotus on melko suoraa pyykkilautaa ja ilmoituksetkin sujuvat näppärästi kirjanpito-ohjelmassa parilla klikkauksella.
Mitä tarkoittavat USt-IdNr. ja Reverse Charge?
Lyhennehirviö USt-IdNr. on kaikessa yksinkertaisuudessaan Umsatzsteuer-Identifikationsnummer eli suomeksi arvonlisäverotunniste, ALV-tunniste, ALV-numero tai VAT-numero. Joskus tästä käytetään saksaksi myös nimitystä Umsatzsteuer-ID tai UID.
VAT-numero on kansainvälinen ALV-tunniste, jota käytetään EU:ssa jäsenmaiden välisessä yrityskaupassa. Suomessa VAT-numero muodostetaan Y-tunnuksesta, mutta Saksassa se haetaan erikseen esim. perustamisen yhteydessä verottajan lomakkeella.
Vaikka ajattelisikin, että et tarvitse tätä tunnistetta, se kannattaa silti hakea kaiken varalta. Näin tunniste on jo hankittuna, jos vaikka jonain päivänä sitä yllättäen tarvitsisit. VAT-numeron muoto on EU:ssa maalyhenne ja numerotunnus, esim. DE123456 tai FI123456.
Reverse Charge tarkoittaa käänteistä arvonlisäverovelvollisuutta eli saksaksi Steuerschuldumkehr tai umgekehrte Steuerschuldnerschaft. Käänteistä arvonlisäveroa sovelletaan EU:n alueella yritysten välisessä kaupankäynnissä.
Edellytyksenä on, että kumpikin osapuoli on yritys ja heillä on voimassa olevat VAT-numerot eli yritykset ovat omissa maissaan arvonlisäverovelvollisia. Tällöin myyjä ei laskuta oman maansa arvonlisäveroa, vaan laskuun tulee merkintä käänteisestä arvonlisäverovelvollisuudesta. Laskutettava summa on siis arvonlisäveroton summa.
Ostaja sen sijaan tilittää oman maansa mukaisen arvonlisäveron omassa kirjanpidossaan. Vaikka kirjoitinkin postauksen alussa, että ALV ei ole mitään kvanttifysiikkaa, niin tässä kohtaa verotus muistuttaa kvanttifysiikkaa.
Kirjanpidossa nimittäin kyseinen ALV-summa on samanaikaisesti sekä veloitettu että verottajalle suoritettu, vaikka sitä ei ole edes laskutettu.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostajan kirjanpidossa ALV kirjataan ensin laskutettavaksi ALV:iksi ja sen jälkeen vähennettäväksi ALV:iksi, jolloin tulos on pyöreä nolla. Kirjanpito-ohjelma tekee tämän kirjauksen automaattisesti, joten yrittäjän ei tarvitse tehdä mitään erillisiä laskelmia.
Myyjäyrityksen on tehtävä joko kuukausittain tai neljännesvuosittain arvonlisäveron yhteenvetoilmoitus eli Zusammenfassende Meldung (ZM), joka tehdään viimeistään ilmoituskauden jälkeisen kuukauden 25. päivä (tavaramyynnissä ilmoituskausi määräytyy laskutuspäivämäärän perusteella, palvelumyynnissä palvelun suoritusajankohdan perusteella).
Käänteisen arvonlisäverotuksen eli Reverse Chargen yhteyteen kuuluvat myös sellaiset käsitteet, kuten EU-palvelumyynti eli Innergemeinschaftliche Leistung tai Sonstige Leistung sekä EU-tavaramyynti eli Innergemeinschaftliche Lieferung. Innergemeinschaftlich siis viittaa yhteisömyyntiin EU:ssa. Lisäksi EU-myynnissä laskutuksessa ja kirjanpidossa mainitaan usein § 13b Umsatzsteuergesetz (UStG) eli EU-myyntiä koskeva arvonlisäverolaki, johon käänteinen arvonlisäverovelvollisuus perustuu.
A vot ja fertig! Näin hoidan ALV-velvollisuuteni parilla klikkauksella
Kääntäjäyrittäjänä olen Saksassa ALV-velollinen. Minulla on asiakkaita sekä Saksassa, muissa EU-maissa että EU:n ulkopuolella. Joudun siis kirjoittamaan sekä arvolisäverovelvollisia laskuja Saksaan ja Reverse Charge -laskuja muihin EU-maihin. (Lisäksi kirjoitan myös ns. nollaveron laskuja kolmansiin maihin eli EU:n ulkopuolisiin maihin.)
Minulla on tietysti yrityskuluja eli yritystoimintaani liittyviä laskuja, jotka voin vähentää liikevaihdossani. Nämä laskut ovat poikkeuksetta arvonlisäverollisia eli maksan niistä arvonlisäveroa.
Teen arvolisäveroilmoitukseni neljännesvuosittain. Tähän tarvitsen asiakkailleni lähettämäni laskut. Koska käytän laskutus- ja kirjanpito-ohjelmaa, on nämä laskut jo automaattisesti kirjanpito-ohjelmassani.
Lisäksi minulla on laskut yrityskuluistani, jotka vien kuitteina kirjanpito-ohjelmaani. Vieminen kirjanpitoon tarkoittaa, että joko lataan kirjanpito-ohjelmassa kuitit tietokoneeltani tai skannaan ne esim. kännykässä olevalla sovelluksella ja sovellus lataa kuitit kirjanpito-ohjelmaan. Tämän jälkeen kirjaan kuitit asiakaskohtaisesti luokiteltuina kuluina ohjelmistossa tietokoneellani. Tämä vaatii hiukan keskittymistä ja napsauttelua sekä skrollaamista. Lisäksi kannattaa aina tarkistaa, että kaikki on ok ennen hyväksymistä.
Ohjelmaan on liitetty yritystilini, joten ohjelma tunnistaa kirjatut kuitit ja kulut ja ehdottaa automattisesti niiden kohdistamista tilitapahtumiini. Minä vain tarkistan, että kaikki pitää paikkaansa ja klikkaan oikeaa palkkia. Ja a vot! Tulot ja kulut on viety kirjapitoon!
Kun tämä on tehty, kirjanpito on valmis. Ohjelma vähentää automaattisesti vähennettävät arvonlisäverot asiakkailta perimistäni arvonlisäveroista. Loppusumma on se summa, jonka ilmoitan ja maksan verottajalle. Tämä tapahtuu parilla klikkauksella kirjanpito-ohjelmassa. Samalla ohjelma generoi minulle kuitin maksamistani ALV:eista.
Ilmoitan EU-myynnin eli käänteisen arvonlisäveron myös neljännesvuosittain. Tässä yhteenvetoilmoituksessa ilmoitan ne verot, jotka siis kuuluvat Reverse Charge -menettelyn piiriin. Tässäkin laskutusohjelma on jo laskujen kirjoitusvaiheessa kirjannut Reverse Charge -verot, joten niidenkin ilmoittaminen tapahtuu vain parilla klikkauksella. Näistä veroista ei kerry mitään maksettavaa, vaan kyse on pelkästä ilmoituksesta, jonka yrittäjä on velvoitettu tekemään.
Verotus ja kirjanpito ovat yrittäjille usein kuin rutto ja kolera – tosin sillä erotuksella, että valintaa jomman kumman välillä ei ole, vaan molemmat ovat pakollisia tauteja. Seuraavassa postauksessa käsitellään kirjanpitoa, joten vahvista vastustuskykyäsi ja napsauta rohkeasti pallukkaa!
Marvola 5.11.2022