Mitä tekoäly ei ole – neljä yleistä väärinkäsitystä
Tekoäly, generatiivinen tekoäly ja suuret kielimallit ovat uuden tulevaisuuden taikasanoja. Fiilis on välillä kuin eläisi tieteisleffassa: sisältöä syntyy sekunneissa, kielimuurit murenevat napin painalluksella ja asiakaspalvelubotti jaksaa jankuttaa vielä silloinkin, kun asiakkaan hermot ovat palaneet ja älypuhelin on lentänyt seinään.
Mutta samalla kun hype käy kuumana ja internet täyttyy AI-gurujen julistuksista, joissa “tekoäly muuttaa kaiken” sekä somessa vyöryvät “ole osa muutosta tai olet kohta tarpeeton” -viestit, unohtuu usein yksi tärkeä asia: tekoäly ei ole mikään kaikkivoipainen ihmerobotti.
Sähkökään ei tule seinästä kuin tyhjästä, eikä maito ilmesty maitopurkkiin ilman lehmää. Samalla tavalla tekoäly tarvitsee kontekstia, ohjausta ja ihmistä valvomaan. AI ei korvaa ajattelua – se tehostaa sitä.
Jos hypetyksessä kaikki on mahdollista, niin samanaikaisesti vallalla on toisenlainen, synkempi suhtautuminen tekoälyyn. Siinä AI vie melkein kaikkien työpaikat, tekijänoikeuksia ja tietosuojaa ei ole ja maailma on täynnä epäaitoa ja vääristynyttä tekoälyn tuottamaa sisältöä, jolla ihmisiä manipuloidaan taitavasti uskomaan ja tekemään mitä tahansa.
Molempien ääripäiden taustalla on väärä käsitys siitä, mitä tekoäly todella on, tai mitä se ei ole. Totuus on aina tylsempi kuin hype ja lohdullisempi kuin maailmanloppu: tekoäly on vain työkalu, joka vaatii ohjausta, valikoitua dataa ja laadunvarmistusta.
Tässä blogipostauksessa käsitellään viittä tekoälyyn liittyvää harhaluuloa. Nämä väärinkäsitykset voivat johtaa epärealistisiin odotuksiin, pelkoihin tai virheellisiin johtopäätöksiin. Kun olet lukenut tämän blogipostauksen, ymmärrä seuraavat asiat:
Tekoäly ei tiedä mitään, sillä se ei ole tietopankki
Moni ajattelee, että tekoäly toimii kuten Google tai Wikipedia. Käyttäjä kysyy jotakin ja AI etsii oikean vastauksen tietokannastaan. Tämä on virhekäsitys, sillä tekoäly ei tiedä mitään. Se ei ole tietopankki tai tietokanta, eikä siihen ole myöskään varsinaisesti tallennettu tietoa. Tekoälyn toiminta perustuu suureen kielimalliin ja todennäköisyyksiin. Jos haluat tutustua näihin tarkemmin, lue blogipostaus generatiivisesta tekoälystä tai siitä, miten tekoäly toimii.
Kielimallien toiminta generatiivisen tekoälyn ytimenä ei siis perustu faktoihin. Vaikka tekoälyn tuottama teksti kuulostaa usein yllättävän fiksulta ja loogiselta, kyseessä ei ole varsinainen ymmärrys tai tietoisuuden muoto. Kielimalli ei tiedä, mitä se sanoo, eikä ymmärrä käsitteitä tai asiayhteyksiä. Tiedon tuottaminen ei ole sama asia kuin tiedon hallinta.
Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka tekoälyn vastaus vaikuttaisi uskottavalta ja asiantuntevalta, se voi silti olla väärä, vanhentunut tai täysin keksitty. Tekoäly hallusinoi eli saattaa keksiä lähteitä, tilastoja tai faktoja, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen. Tämän vuoksi kielimallien käyttö vaatii käyttäjältään kriittistä asennetta ja valmiutta arvioida sisältöä: mikä on uskottavaa, mikä vaatii tarkistamista ja missä tilanteissa tekoälyn vastaukset voivat toimia vain luonnoksina tai inspiraationa. Tekoäly on vain apulainen, ei mestari.
Toki tekoäly voi selata nettiä ja hakea sieltä tietoa. Tekoäly voi myös käyttää sille määriteltyä tietokantaa. Näin tekoälyn generoima tieto muuttuu luotettavammaksi, koska se viittaa lähteisiin tai sille annettu tieto on validoitua. Tosin netissä olevat lähteet on aina tarkistettava, sillä nekin saattavat olla tekoälyllä luotuja tai tekoälyn hallusinaatioita.
Tekoäly ei ole neutraali, sillä se peilaa ihmisten luomaa tietoa
Toinen yleinen käsitys on, että tekoäly tarjoaa puolueetonta ja objektiivista tietoa. Totuus on kuitenkin monimutkaisempi, sillä tekoäly ei ole neutraali.
Tämä johtuu siitä, että kielimallit oppivat ihmisten tuottamasta datasta. Ihmiset eivät ole objektiivisesti tarkasteltuna puolueettomia tai neutraaleja, vaan heillä on aina erilaisia ennakkoasenteita tai näkemyksiä (bias), jotka saattavat olla jopa tiedostamattomia. Siten myös ihmisten tuottama tieto on aina jostakin näkökulmasta katsoen asenteellista tai vinoutunutta eli biasoitunutta.
Näin ollen AI voi toistaa koulutusdatassaan esiintyviä kulttuurisia, poliittisia ja kielellisiä vinoumia. Esimerkiksi ChatGPT on koulutettu pääosin englanninkielisellä aineistolla, joten sen tuottamassa sisällössä voi korostua länsimainen (tai amerikkalainen) näkökulma. Samasta syystä tekoäly saattaa generoi tekstiä, jossa esiintyy suomalaisten kielenkäytölle epätyypillisiä yliampuvia fraaseja ja mahtipontisia ylisanoja.
Tekoäly ei siis ole mikään objektiivinen kone, vaan se peilaa sitä dataa, jolla se on koulutettu.
Tekoäly matkii ihmisiä ja luo näin illuusion ajattelusta ja tunteista
Vaikka tekoälyn tuottama teksti voi ensi silmäyksellä vaikuttaa häkellyttävän inhimilliseltä, totuus on kuitenkin tyly. Tekoäly ei oikeasti ymmärrä, mitä se sanoo. Tekoälyllä ei ole omia ajatuksia tai tunteita. Se ei ymmärrä kontekstia tai assosiaatioita samalla tavalla kuin ihminen. Se ei tee päätöksiä arvojen tai etiikan perusteella eikä sillä ole aikakäsitystä tai muistoja.
Tekoäly matkii ihmismäistä ajattelua ja tunteita. Se toimii ikään kuin se olisi ihminen ja ymmärtäisi maailmaa. Oikeasti se ei pysty kumpaankaan. Uskottava matkiminen kuitenkin johtaa helposti siihen harhaluuloon, että koska AI kuulostaa ihmiseltä, se varmasti myös ajattelee kuin ihminen. Näin ei kuitenkaan ole. Tekoäly ei ajattele, vaan laskee, mikä sana on seuraavaksi todennäköisin.
Yhteenvetona voisi sanoa, että suuriin kielimalleihin perustuva generatiivinen tekoäly on kielellinen illuusio ymmärryksestä ja tietoisuudesta. Sen kanssa voi käydä keskusteluja jopa henkilökohtaisista asioista. Se voi tarjota neuvoja, jotka kuulostavat järkeviltä ja myötäeläviltä. Vastapuolena ei kuitenkaan ole inhimillinen olento, vaan kone. Se ei välitä eikä ymmärrä, se vain generoi.
Tekoäly ei opi jatkuvasti käyttäjältä
Moni ajattelee, että tekoäly oppii jatkuvasti lisää keskustelukumppaniltaan eli käyttäjältä. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan tekoäly on staattinen käytön aikana. Mikäli käyttäjä on antanut luvan, hänen antamaansa sisältöä voidaan käyttää kielimallin kouluttamiseen. Ennen kouluttamista tieto kuitenkin anonymisoidaan, joten tekoälysovelluksesta ei voi tarkistaa esim. kaverin terveystietoja tai naapurin Pekan prompteja. Lisäksi mallia pitää hienosäätää, jonka jälkeen siitä voidaan julkaista uusi versio esim. jotakin tiettyä käyttötarkoitusta varten.
Useimmissa tekoälysovelluksissa käyttäjällä on siis mahdollisuus itse päättää, saako sovellus hyödyntää hänen tietojaan kouluttamiseen vai ei. Käyttäjä voi myös tallentaa sovellukseen omia tietojaan, kuten omat mieltymyksensä, tavoitteensa tai vaikkapa yrityksen toimintaa koskevia faktoja, eli luoda itselleen tietyn profiilin. Näiden pohjalta tekoäly pystyy mukauttamaan vastauksensa aiempaa tarkemmin. Se voi esimerkiksi muistaa, että haluat aina kirjoittaa tietyllä tyylillä tai että yrityksesi tärkein markkina-alue on Saksa.
Tekoäly ihmisen tukena: Miten tekoälyyn kannattaa suhtautua?
Tärkeintä on muistaa, että tekoälyä ei ole tarkoitettu korvaamaan ihmistä, vaan toimimaan tehokkaana apuvälineenä. Tekoälyn todellinen potentiaali pääsee oikeuksiinsa, kun se yhdistetään ihmisen harkintaan, asiantuntemukseen ja luovuuteen. Tekoäly on tukiäly, joka tehostaa ja täydentää ihmisen kykyjä.
Joissain asioissa ihmisäly on ylivoimainen verrattuna tekoälyyn. Esimerkiksi huumori on tunnetusti oma taiteenlajinsa. Lisäksi eri kulttuureissa ihmisiä naurattavat eri asiat. Siten huumori on vaikeaa ihmisillekin, mutta tekoälyllä ei ole oikeastaan käsitystä huumorista. Se ei pysty käsittelemään ironiaa, moniselitteisiä konteksteja tai piilomerkityksiä syvällisesti, vaan korkeintaan matkii onnistuneesti.
Tekoäly ei myöskään pysty luotettavasti hoitamaan tehtäviä, jotka vaativat kulttuurin tuntemusta ja kulttuureihin liittyviä symbolisia merkityksiä tai eettistä harkintaa. Näissä tehtävissä on hyvä panostaa aina ihmisen tekemään arviointiin ja laadunvarmistukseen.
Tekoälystä saa parhaimman hyödyn irti silloin, kun ei yliarvioi eikä aliarvioi sitä. Tekoäly ei ole kaiken osaava robotti, mutta ei myöskään turha trendijuttu netissä. Kun tekoälyä käyttää harkiten, se vapauttaa käyttäjälle aikaa, antaa uusia näkökulmia ja voi jopa inspiroida uuteen luovuuteen.
Lopullinen vastuu ja laadunvarmistus jäävät kuitenkin aina ihmiselle. Ihminen on se, joka ymmärtää kontekstin, kulttuurin ja arvot tavalla, johon kone ei kykene. Ihminen ja tekoäly eivät kilpaile keskenään, vaan toimivat toisiaan täydentävästi siten, että toinen tuo yhteistyöhön laskentatehon ja toinen luo merkitykset sekä vastaa laadunvarmistuksesta.
Yhteenveto
- Tekoäly ei tiedä mitään – se ei ole tietopankki vaan todennäköisyyksiin perustuva kielimalli, joka tuottaa uskottavia mutta mahdollisesti virheellisiä vastauksia.
- Tekoäly ei ole neutraali – se heijastaa koulutusdatansa vinoumia ja ihmisten tuottamaa sisältöä, joten kriittinen tarkastelu on välttämätöntä.
- Tekoäly ei ymmärrä eikä tunne – se luo vain illuusion ajattelusta ja empatiasta matkimalla kielen rakenteita ja sävyjä.
- Tekoäly ei opi reaaliaikaisesti käyttäjältä – se muokkautuu vain, jos sen koulutusta päivitetään tai käyttäjä antaa sille uutta dataa erikseen.
- Ihminen ja tekoäly toimivat parhaiten yhdessä – tekoäly on tukiäly, joka vapauttaa aikaa ja tehostaa työtä, mutta lopullinen vastuu ja luovuus säilyvät ihmisellä.
Naurattaako?
Tekstin kirjoittamisessa on käytetty apuvälineinä seuraavia tekoälysovelluksia: ChatGPT 4o ja 5, omaGPT ja Perplexity Pro.
Maarit Arvola | 07.11.2025